En sitten päässyt eilen enää ulos. Päätin aamulla jatkaa siitä mihin eilen jäin ja pääsin kuin pääsinkin ulos! Kävelin jo tottuneesti parkkipaikalle päin. Pyörätiellä meni pari koiraa, mutta söin vain ruohoa enkä ollut huomaavinani. Kävelimme myös toiseen suuntaan ja löysin kivan ojan jossa oli vettä. Sitten tassuni kastui eikä oja ollut enää ollenkaan kiva. Jatkoin matkaa ja huomasin suihkulähteen. Suihkulähde oli jonkun ihmisotuksen pihassa ja mamma sanoi ettei sinne saa mennä. Minä kuitenkin olisin tahtonut, koska lorina ja lirinä kuulosti niin hauskalta. Sitten mamma alkoi valittaa olevansa nälkäinen. Pyh, olisi tehnyt kuten minä ja syönyt heti aamulla!  Ehdimme ulkoilla vain puolituntia ja sitten minut retuutettiin taas sisälle. Jäin jälleen pihalle makaamaan, sillä minulla ei ollut aikomustakaan mennä sisälle vielä. Mammalla on sitäpaitsi joku ihme vimma pyyhkiä minun varpaitani aina sisälle tultaessa, ihan kuin en itse pitäisi huolta varpaistani! 

Mamma lähti lääkäriin ja me jäimme Millin kanssa haikeina katselemaan ulos kaunista kesäpäivää. Mamma tuli takaisin ja meni yksin ulos, merkillistä! Mamma puuhaili sen mustan pömpelin kimpussa jota ihmisotukset kutsuvat grilliksi. Millikankin alkoi pikkuhiljaa kiinnostua ja tuli seurakseni katselemaan mamman puuhia. Mamma grillasi makkaraa ja söi ulkona makkaransa salaatin kera. Huutava vääryys sanon minä!